Ukin Uutiset

on siirtynyt uutisoimaan paikallisista ja muista tapahtumista uudistuneeseen verkkolehteen

www.aluesanomat.fi

ja sen painettuun kaupunkilehteen Aluesanomat. 

Nuuttipukkiperinne siirtyi lasten hoidettavaksi 1900-luvun aikana. Eriskummallinen puku, joka takaa henkilön tunnistamisen, kuului ehdottomasti asiaan myös Vehmaalla vuonna 1961. Kuva: Matti Jalava.

Nuuttipukki-ilta Uudenkaupungin museossa

UU 7.1.2009 - Mitä on ollut vakkasuomalainen nuuttipukkiperinne? Miten perinne on säilynyt ja muuttunut? Uudenkaupungin kulttuurihistoriallisessa museossa järjestetään Nuuttipukki-ilta. Tule muistelemaan nuuttipukkeja – tai knuutpukei - museonjohtaja Mari Jalavan alustuksen pohjalta. Voit ottaa mukaasi nuuttipukkeihin liittyviä valokuvia ja voit toki itsekin pukeutua nuuttipukiksi. Nuuttipukki-ilta järjestetään keskiviikkona 13.1. klo 18 alkaen.

Verkkolehti Ukin Uutiset Koivutähti Oy:lle

UU 7.1.2010 - Verkkolehti Ukin Uutiset siirtyy tänään uusikaupunkilaisen Koivutähti Oy:n omistukseen. Siirto koskee verkkolehden nimeä, webosoitetta, uutis- ja kuva-aineistoa ja muita immateriaalisia oikeuksia. Ukin Uutiset aloitti vuoden 2007 alussa. Vastaava toimittaja Olli Haapala, 64, siirtyy Koivutähti Oy:öön freelancer-toimittajaksi.

think

Think City kaupunkisähköauto Detroitin maisemissa, missä se esitellään ensi viikolla pidettävässä North American International Auto Show'ssa.

Think City -sähköauton tuotanto myös Yhdysvaltoihin

UU 6.1.2010 – Sähköautojen tuotannossa jos missään logistiset seikat otetaan tarkemmin kuin rallikuski sorateiden navetannurkat. Norjalaisen sähköauton Thinkin Yhdysvaltojen markkinoille menevät autot aiotaan valmistaa Elkhartin piirikunnassa Indianassa. Think ilmoitti asiasta eilen.

Think City -autoa pidetään jo nyt maailman ensimmäisenä moottoritiekelpoisena kaupunkiautona. Jo tilatut ja uudet Euroopan markkinoille tulevat autot valmistetaan Uudessakaupungissa.

Norjalaisyritys investoi noin 30 miljoonaa euroa Elkhartissa sijaitsevan tuotantolaitoksen saneeraukseen ja laitteistoon. Autojen valmistus alkaisi näin ensi vuonna. Autotehtaan kapasiteetiksi suunnitellaan 20.000 autoa vuodessa.

Think City on kokonaan päästötön kulkupeli, jolla voi ajella mukavalla nopeudella noin 100 kilometriä yhdellä akkujen latauksella. Think on ensimmäinen sähköauto, jolle on myönnetty eurooppalainen CE hyväksyntä ja EU-luokitus (M1 sertifikaatti). Auto on jo myynnissä Norjan lisäksi muun muassa Itävallassa, Tanskassa, Hollannissa, Espanjassa ja Ruotsissa.

Toimitusjohtaja Richard Canny sanoo olevansa tyytyväinen toisen tuotantolaitoksen sijaintiin. -Asiat muuttuvat nopeasti sen jälkeen kun saimme tuotannon alkuun Suomessa ja myynnin Euroopassa järjestykseen viime vuoden lopussa. Nyt on aika tehdä samoin Yhdysvaltojen markkinoilla. Eikä Indianaa parempaa paikkaa olekaan aloittaa.

Indianasta on Cannyn mukaan tulossa puhtaan teknologian osaamiskeskus, jossa auto- ja energiateollisuus kohtaavat ja menestyvät. -Olemme mielellään mukana yhdysvaltalaisen autoteollisuuden uudessa nousussa.

Thinkin valintaan vaikutti varmuudella myös se, että auton litiumioniakkujen valmistajan Ener1:n emoyhtiö Enerdel on myös sijoittunut Indianaan. Enerdel omistaa 31 prosenttia Thinkin osakkeista. Indianan osavaltio ja Elkhartin piirikunta ovat lisäksi mukana porkkanarahoineen. Think aikoo hakea tuotantolaitostaan varten rahoitusta myös maan energiaministeriöltä.

Uusikaupunki voitti Sillamäen soijajalostamon sijoituspaikkana

UU 6.1.2010 – Uudenkaupungin Sanomien aamuisen nettiuutisen mukaan kansainvälisten sijoittajien rahoittaman Euroopan uudenaikaisin soijajalostamo rakennetaan Uuteenkaupunkiin Orivon teollisuusalueelle Betorantien varteen. Lehden mukaan aiesopimus on jo allekirjoitettu ja se julkistetaan lähiaikoina. Alun perin julkistuspäivän kerrottiin olevan 14.1.

Uutisen mukaan soijajalostamon ”suunnittelee ja toteuttaa sitä varten perustettu osakeyhtiö. Valmistelut ovat jo pitkälle, koneita katsastettu ympäri maailman. Henkilöstönkin rekrytointi alkaa lähiaikoina”.

Verkkolehti Ukin Uutiset julkaisi maanantaina asiaa koskevan uutisen ensimmäisenä, mutta neuvottelut olivat silloin vielä kesken. Neuvottelujen viime vaiheessa myös Uudenkaupungin Telakkakiinteistöt Oy lienee saanut lisätöitä satamaan tulevan lisärakentamisen muodossa.

KOMMENTTI

US:n uutisen mukaan ”huippumoderni tehdas tekee soijarehua eläinrehuteollisuudelle, erikoissoijaa elintarviketeollisuudelle sekä soijaöljyä biodieselin raaka-aineeksi”. Jalostamo tuo siis maahan sekä perinteistä että geenimuunneltua soijaa. Kahden eri soijatyypin rahtaaminen yhteen ja samaan satamaan sekä kuljetukset ja varastointi samalla alueella on osoittautunut erittäin ongelmalliseksi. Soijajalostamolla on myös oltava ympäristölupa ennen kuin se aloittaa tuotannollisen toimintansa. -OH

Iso tuli, pieni meni konkussiin

Kasvisruokaa soijasta valmistava Finnsoy Oy konkussiin

UU 6.1.2010 – Toisen marraskuussa Uudessakaupungissa vireille pannuista konkursseista on tekemässä kasvisruokaa soijasta valmistanut Finnsoy Oy. Yritys tuotti teksturoitua soijaproteiinin konsentraattia, josta valmistettiin soijaleikeitä, -suikaleita, -kuutioita, -muroja ja -snacksejä.

Finnsoy Oy perustettiin 1996. Yrityksen pääomistus on Israelissa ja sen johtaja on Moshe Meidan. Pajalassa olevan teollisuushallin omistaa Uudenkaupungin Telakkakiinteistöt Oy, joka on myös vireille pannun konkurssin päävelkoja 27.822 euron hallivuokrilla. Muita velkojia ovat muun muassa Pohjola Pankki Oyj sekä Ernst & Young Oy. Kaupungin pääomarahaston lainasaamiset ovat 66.000 euroa.

Soijan tuonti poikki – uusi alku jättimitassa

Finnsoyn tuotevalikoiman laajuus perustui niin sanotun ekstruusioprosessin tekniseen innovaatioon ja hallintaan, joka takasi soijaproteiinin oikeanlaisen rakennemuutoksen. Prosessissa syntyi jopa riisin tapaista soijariisiä ja karamelli- ja suklaapatukoihin sopivaa soijaa.

Finnprotex-nimisen soijaproteiinin tie Uuteenkaupunkiin ja Pajalaan alkoi USA:n ja Kanadan sopimusviljelypelloilta. Papusato laivattiin Tanskaan Århusiin, missä pavuista valmistettiin soijahiutaleita. Hiutaleiden öljy eristettiin ja hiilihydraatit liuotettiin, tuloksena oli soijajauhoa, josta samalla oli saatu poistetuksi eräitä ihmiselimistölle hyödyttömiä ja jopa haitallisia ainesosia. Rasvaton soijatiivistejauho rahdattiin Tanskasta Finnsoyn elintarviketuotantoon.

Soijahiutaleista, joista öljy on poistettu, valmistetaan rouheita ja eläinrehujen raaka-aineita. Soijaöljystä puolestaan erotetaan lesitiini ja jäljelle jää puhdistettua soijaöljyä. Periaatteessa samat soijapavun teollisen jalostuksen prosessit siirtyvät nyt Pajalasta Betorantien varteen nousevaan soijakombinaattiin, jossa valmistetaan lisäksi öljykasvibiodieseliä.

Uusikaupunki pelaa kansainvälistä peliä merkittävästä maatalousteollisuuden hankkeesta. Yksi sen kilpailija on Sillamäe satamineen Virossa.

Uuteenkaupunkiin lisää suurteollisuutta

Soijajalostamosta Orivon teollisuusalueelle neuvotellaan - jättihankkeen rahoitus venäläissijoittajilta

UU 4.1.2010 (päivitetty ja palautettu 5.1. klo 20.40) / Olli Haapala – Uuteenkaupunkiin Orivon teollisuusalueelle on todennäköisesti tulossa venäläisrahoitteinen soijarouhetta ja -öljyä valmistava tuotantolaitos. Jättikokoinen tuotantolaitos sijoittuu nyt rakenteilla olevan Betorantien jatkeen varteen, josta kaupunki vuokraa keskieurooppalaiselle yhtiölle 10 hehtaarin maa-alueen.

Tehtaan työllistävä vaikutus on ilmoitettu olevan noin 130-150 henkilöä (ks. KOMMENTIT). Hankkeen kokonaiskustannukset ovat olleet alunperin noin 120 miljoonaa dollaria. Tuotantolaitteistot maksavat lisäksi noin 20 miljoonaa dollaria.

Ukin Uutisten viime viikon lopulla saaman tiedon mukaan hankkeesta on neuvoteltu runsas puoli vuotta. Neuvotteluihin on osallistunut yli kymmenen kymmen henkilöä eri puolilta maailmaa. Hankkeen aiesopimus oli määrä allekirjoittaa jo ennen joulua Uudessakaupungissa. Olemassaolevan tiedon mukaan aiesopimus syntynee ensi viikolla ja hanke julkistetaisiin seuraavana päivänä Helsingissä. Mikäli neuvotteluissa edetään loppuun asti, sopimus tehtaan rakentamisesta tehtäisiin myöhemmin.

Aiesopimuksen periaatteet hyväksyttiin kaupunginhallituksessa joulukuun alussa salaisessa käsittelyssä. Lisäksi tuotantolaitos vaatii vielä kaavapäätöksen ja rakennusluvan sekä ennen aloittamistaan ympäristöluvan mahdollisine valituskierroksineen.

Uusikaupungin ei ole tarkoitus rakentaa tehdastiloja, vaan keskieurooppalainen yhtiö ja tehtaan rahoittajat etsivät ulkopuolisen rakennuttajan. Uusikaupunki tekee pikavauhtia Betorantien jatkeen valmiiksi tämän vuoden suurimpana investointinaan.

Muun muassa soijarehua eläinrehuteollisuudelle valmistavan tuotantolaitoksen vuotuiseksi kapasiteetiksi on mainittu noin 400.000 tonnia satamaan tuotua soijapapua. Tuotannon päätuote on soijapavun valkuaisen sisältävä rouhe, jonka tuotantomäärä ylittäsi monin kerroin kotimaisen kysynnän.

Uuteenkaupunkiin sijoittuva soijajalostamo käyttää raaka-aineenaan todennäköisimmin eläinrehuhin sallittua geenimuunneltua soijapapua (gm-soijaa), joka on viljelty Etelä-Amerikassa. Noin 90 prosenttia soijan maailmanmarkkinoista käydään gm-soijalla. EU:n hyväksynnän mukaan gm-soijaa voi käyttää raaka-aineena eläinrehujen tuotannossa.

Koska gm-soijasta valmistetulla soijaöljyllä ei ole kysyntää elintarviteollisuuden kuluttajatuotteisiin, on varsin mahdollista, että soijasta puristettua öljyä käytetään biodieselin valmistukseen. Yhdysvalloissa biodiesel tehdään pääasiassa soijaöljystä, Euroopassa rypsi- tai palmuöljystä. Euroopan parlamentin tekemän päätöksen mukaan uusiutuvista lähteistä valmistetun biodieselin osuuden tulisi tämän vuoden lopussa ylittää 5 prosenttia dieselpolttoaineesta. Tavoite vaikuttaa toteutumattomalta.

Svensk Raps on arvioinut tarvitsevansa 70.000-100.000 tonnia rypsiä tyydyttääkseen 3,5 miljoonan tonnin dieselin kulutuksen vaatiman 2-3 prosentin biodiesel-osuuden. Myös venäläisellä Lukoil yhtiöllä on biodieseliä kasviperäisistä raaka-aineista valmistava upouusi tuotantolinja Burgasin jalostamolla Bulgariassa.

Osa soijajalostamon tuotannosta menee kotimaisille ostajille ja rehunvalmistajille ja osa viedään ulkomaille. Tuotantolaitos lisää raskasta maatieliikennettä varsin merkittävästi sataman ja Betorantien välillä.

Laitoksen koneet ja laitteet on tiettävästi jo tilattu ja kuljetusten (noin sata merikonttia) oli määrä alkaa jo joulukuussa Hepokariin Uuteenkaupunkiin.

Aikaisemmin

Eläinrehut kahden ja puolen miljardin euron bisnes Suomessa / Suomalaisten eläinrehujen valkuaislähteeksi tulossa myös geenimuunneltu soijapapu Ukin Uutiset / Kotimaa 31.12.2009

KOMMENTIT

Ukin Uutiset poisti tämän uutisen tänään tilapäisesti kaupunginjohtaja Kari Kosken puhelinsoiton jälkeen. Koski sanoi hankkeen peruuntuvan, jos uutinen menee kansainväliseen levitykseen. Hän sanoi neuvottelujen Lontoossa olevan kesken ja että myös virolainen sijoituspaikka on mahdollinen. Virossa soijajalostamo voitaisiin sijoittaa suoraan satamaan. Uutisessa mainittu aiesopimus oli määrä kirjoittaa Uudessakaupungissa 17.12. Hankkeesta tihkui tietoa usealta taholta, viimeksi kaupunginvaltuuston puheenjohtajan Jouko Antolan uudenvuodenpuheessa, jossa hän kertoi tulevasta noin sadasta uudesta työpaikasta. Koski itse lipsautti hankkeeseen liittyvän ”70 rekan liikenteen” Betorantien jatkeen investoinnin tultua esille koulujen kuntotarkastukseen esitetyn määrärahan yhteydessä valtuuston kokouksessa. (Sitä, että Betorantien jatke tarvitsi kiireesti sille esitetyn määrärahan kokonaan, ei ollut samassa yhteydessä edes kaupungin rakennusinsinöörin tiedossa).

Kaupunginjohtaja Koski sanoi toimittajan pettäneen kolmannen henkilön luottamuksen. Hän lisäsi, että juttu olisi poistettava, sillä muussa tapauksessa hanke raukeaa ja vastuu siitä lankeaa toimittajalle eli minulle. Koski uhkasi toimittajaa myös hakkaamisella. Epäselväksi jäi miten ja missä yhteydessä sellainen tilanne olisi kohdattava. Pitääkö varautua suureenkin virkamies- ja poliitikkojoukkoon? Kaupunginjohtaja itse on lomalla 10.1. asti.

Jutussa mahdollisista esiintyvistä puutteellisista tiedoista vastuu on yksin toimittajalla. Tilanteen huomioon ottaen puutteet voivat olla asiaan jossain määrin vaikuttavia, mutta eivät muuta hankkeen luonnetta ja kokoluokkaa miksikään.

Onneksi toimittajan työ ei voi olla ja eikä ole nytkään ollut yksinomaan minkään kolmannen osapuolen tietojen varassa. Lainaan valtakunnallisen median toimitusesimiehen käsitystä (juuri tässä) asiassa: ”Onpas mielenkiintoinen asia - Sullahan on selvä skuuppi käsissä. Tottakai tuossa (uutisoinnissa) rikotaan erinäisiä lakeja ja niiden henkeä. Vaikuttaa selvältä kiristykseltä. En kuitenkaan ymmärrä, miksei asiaa voi julkistaa, ... Tehdashan ei voi aloittaa, ennen kuin luvat ovat kunnossa ja kaikki mahdolliset valituksetkin käsitelty. Ilmeisesti kaupunginjohto yrittää ohjata tiedottamista niin, että ehtii ja pääsee ensimmäisenä kertomaan hankkeesta (so. vain sen hyvistä puolista!). Joten anna palaa vaan!"

Lisäksi kuntalain hengen mukaan kunnallisella tiedottamisella on pyrittävä turvaamaan asukkaille mahdollisuuus seurata oman kuntansa asioiden hoitoa, tarvittaessa osallistua päätöksentekoon kuntalaisille varatuin keinoin sekä valvoa kunnan hallintoa.

Journalismi ei voi luopua tehtävästään kertoa kunnan asukkaille miten kunta makaa, tai edes sitä miten valtakunnassa maataan kunnan kannalta.

Uutinen siitä, että useampikin kunta kilpailee laitoksen sijoituspaikasta ei ole ollenkaan harvinainen. Kun kysymys on kansainvälisestä hankkeesta, ratkaisu hoidetaan kansallista tasoa avoimemmin.

Lopuksi kysymys: Onko ilman muuta selvää, että (suomalaisen) maa- ja kotieläintalouden kannattaa hankkia kannattavuutensa ja kannuksensa geenimuunnelluista viljelykasveista ja niistä valmistettujen eläinrehujen käytöstä käsin? Kysymys ei näet tällöin ole siitä, että meillä on työpaikkoja, vaan myös siitä onko tekemisemme ylipäätään kestävällä pohjalla. -OH

maailma.net

Toissa vuonna Suomi karkotti tai käännytti yhteensä 2.254 ihmistä.

Ministeri Astrid Thors:

Karkottamispäätöksiä harkitaan kokonaisuutena

UU 5.01.2010 - Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors on järkyttynyt viime viikon Espoon tragediasta. Tapauksen yhteydessä on nostettu esiin, olisiko ampuja voitu karkottaa Suomesta hänen tekemiensä rikosten perusteella. Ministeri Thorsin mukaan ulkomaalaisen karkottamispäätökset tehdään aina kokonaisharkinnan pohjalta.

-Ulkomaalaislain mukaan kokonaisharkinnassa huomioidaan tehdyt rikokset, maassa oleskelun pituus, henkilön perhe-elämä Suomessa ja muun muassa työssä käynti tai opiskelu Suomessa. Harkinnassa huomioidaan karkotettavan henkilön kokonaistilanne ja päätös tehdään tämän harkinnan perusteella, ministeri Thors sanoo. -Viime kädessä hallinto-oikeus ratkaisee karkottamisen, ministeri toteaa.

Ministeri Thorsin mukaan ulkomaalaislakiin ei ole ollut suunnitteilla muutoksia ulkomaalaisen karkottamisen osalta. -Tämän prosessin yhteydessä pitää kuitenkin selvittää, onko esimerkiksi viranomaisten tiedonkulussa karkottamista koskevissa asioissa tarkentamisen tarvetta, ministeri sanoo.

Ministeri Thorsin mielestä lähestymiskiellon saaneet pitäisi ohjata tehokkaasti saamaan apua.

-Kaikki toimenpiteet, joilla lähestymiskiellon toimivuutta tehostetaan, ovat tärkeitä. Lähestymiskiellon rikkomisesta saatu rangaistus otetaan huomioon karkottamispäätöstä tehtäessä osana kokonaisharkintaa, ministeri Thors korostaa.

Maahanmuuttovirasto tekee karkottamispäätöksen poliisin esityksestä. Maasta voidaan karkottaa oleskeluluvalla oleskellut ulkomaalainen, jonka on todettu syyllistyneen rikokseen, josta on säädetty enimmäisrangaistuksena vähintään yksi vuosi vankeutta taikka jonka on todettu syyllistyneen toistuvasti rikoksiin. Maahanmuuttoviraston päätöksestä voi valittaa hallinto-oikeuteen.

  tvo.fi

Olkiluodon ydinvoimalaitoksella historiansa paras vuosituotanto

UU 4.1.2010 – Teollisuuden Voima Oy:n ydinvoimalaitos Eurajoen Olkiluodossa saavutti viime vuonna koko käyttöhistoriansa parhaan tuloksen sähkön tuotannolla mitattuna. Voimalaitosyksiköiden OL1 ja OL2 yhteenlaskettu sähköntuotanto oli 14,5 terawattituntia (TWh) eli miljardia kilowattituntia. Määrä on noin kuudesosa Suomessa käytetystä sähköstä. Laitosyksiköiden yhteinen käyttökerroin, 96,0 %, on kansainvälisessä vertailussa varsin korkea.

-Korkeat käyttökertoimet kertovat luotettavasta toiminnasta, sanoo tuotantojohtaja Mikko Kosonen. -Periaatteenamme on pitää Olkiluodon laitosyksiköt uudenveroisessa kunnossa, ja tämän periaatteen mukaisesti uusimme ja kehitämme laitosyksiköitä jatkuvasti. Hyvien tuotantotulosten perustana on myös yhtiömme ja henkilökuntamme yli 30 vuoden kokemus suomalaisen ydinsähkön tuottamisesta, Kosonen toteaa.

Olkiluoto 1 tuotti tähän mennessä toiseksi parhaan tuloksensa 7,3 TWh, ja sen käyttökerroin oli 97,0 prosenttia. Olkiluoto 2:n vuosituotanto 7,2 TWh oli laitosyksikön tähän mennessä kolmanneksi paras. Kakkosyksikön käyttökerroin oli 95,1 prosenttia.

Vertailun vuoksi mainittakoon, että Rauman sähkönkulutus oli toissa vuonna 2,9 ja Uudenkaupungin 0,16 terawattituntia.

Uudenkaupungin satamaliikelaitos:

Tavarasta viime vuonna 40 prosenttia jäi rannalle tai meren taakse

Talousarviot seuraavalle kolmivuotiskaudelle perustuvat oletukselle lamatalouden kääntymisestä ”taantuman verran” ylämäkeen.

UU 4.1.2010 – Uudenkaupungin satamaan ei siunaantunut viime vuonna tavaraliikennettä lähes tulkoonkaan aikaisempien vuosien tahtiin. Toissa vuonna tavaraa kulki vielä 1,2 miljoonaa tonnia, mutta viime vuoden toteutuma jäänee noin 0,8 miljoonaan tonniin. Sataman liikenne väheni viime vuonna noin 40 prosenttia edellisvuodesta. Talousarviossa oletettiin tavaraliikenteen tonneja olevan 1,3 miljoonaa.

Satamaliikelaitos tahkoaa kuitenkin noin 1,2 miljoonan euron liikevaihdon, joka oli talousarvionkin oletus. Kun vielä vuoden 2008 liikeylijäämä oli noin 108.000 euroa 1,4 miljoonan euron liikevaihdolla, viime vuoden kurjistuminen oletettiin jo talousarvioon budjetoituna 224.000 euron alijäämänä. Marraskuun lopussa alijäämää oli kuitenkin tulossa vain reilut 33.000 euroa.

Satamaliikelaitos arvioi investointimenojen olevan viime vuonna 1,6 miljoonaa euroa ja saavansa sillä 225.000 euron investointitulot. Tammi-marraskuussa investointimenot olivat yhteensä runsaat 466.000 euroa.

Tälle vuodelle satamaliikelaitos on arvioinut liikevaihdokseen 1,4 miljoonaa euroa, seuraavalla vuodelle 1,5 ja vuodelle 2012 puolestaan 1,6 miljoonaa euroa. Vuonna 2012 liikeylijäämän uskotaan olevan 90.000 euroa. Tavaratonneja arvioidaan kertyvän tänä vuonna 1,05 miljoonaa. Investointitahti vuosina 2010-2012 on entinen, noin 0,8-1 miljoonaa euroa vuodessa.

Satamaliikelaitoksen talousarvio seuraaville vuosille on tehty kaupungin talousarvion ja taloussuunnitelman yhteydessä.

Mies uhkaili käsiaseella ravintoloitsijaa ja tarjoilijaa Laitilan Kukonkulmassa

UU 3.1.2009 – Laitilalainen 60-vuotias mies suivaantui ravintolasta poistamiskehotuksesta niin että veti käsiaseen esiin ja uhkasi sillä ravintoloitsijaa ja tarjoilijaa, jälkimmäistä tappamisella. Tapaus sattui lauantai-illalla kymmenen aikaan seurusteluravintola Kukonkulmassa Laitilan keskustassa. Poliisin mukaan mies oli kuitenkin saatu ulos ravintolasta. Ulkona hän oli ampunut yhden laukauksen pienikaliberisella aseella ravintolan ikkunaan. Luoti ei kuitenkaan ollut lävistänyt kuin uloimman lasin. Mies oli poistunut paikalta ja poliisit saivat hänet kiinni asunnostaan Laitilan keskustan alueelta. Kiinniotto sujui rauhallisesti. Miestä epäillään laittomasta uhkauksesta, vaaran aiheuttamisesta sekä ampuma-ase rikoksesta. Miehen käytössä oli ollut luvaton käsiase.

Uudessakaupungissa marraskuussa kaksi konkurssia

UU 1.1.2010 – Teollisuusyrityksen ja kaupan alan yrityksen konkurssit marraskuussa nostivat viime vuoden aikana Uudessakapungissa vireille pantujen konkurssien määrän seitsemään. Konkurssit koskivat yhteensä 22 työntekijää. Vuonna 2008 Uudessakaupungissa pantiin alulle 12 konkurssia koskien yhteensä 37 työntekijää.

Varsinais-Suomessa pantiin vireille viime vuonna tammi-marraskuussa 284 konkurssia, jotka koskivat yhteensä 1161 työntekijää. Edellisenä vuonna vastaavana aikana konkursseja pantiin vireille 244 koskien yhteensä 840 työntekijää.

Vuoden 2009 tammi–marraskuussa pantiin koko maassa vireille 3.034 konkurssia, mikä on 24,6 prosenttia enemmän kuin vastaavana ajankohtana vuotta aiemmin. Henkilökunnan määrä kaikissa konkurssiin haetuissa yrityksissä oli kaikkiaan 13.571, mikä on 2.912 enemmän kuin vuotta aiemmin.

Soijapapua viljellään nykyään suurilla plantaaseilla Yhdysvalloissa ja Etelä-Amerikassa. Parin vuoden kuluttua likipitäen kaikissa Suomen lihasikaloissa käytetään ”geenirehua” eli geenimuunnellusta soijapavusta tehtyä soijarouhetta sisältävää rehua.

Eläinrehut kahden ja puolen miljardin euron bisnes Suomessa

Suomalaisten eläinrehujen valkuaislähteeksi tulossa myös geenimuunneltu soijapapu

Soijapapu on maailman ehkä arvokkain ravintokasvi. Se on elintarvikkeiden raaka-aineena ja lihaproteiinin korvaajana korvaamaton - ja kotieläinten rehuravinnon valkuaislähteenä vailla todellista kilpailijaa. Soijan tuotanto maailmassa vuonna 2007 oli noin 220 miljoonaa tonnia. Noin 90 prosenttia sadosta käytetään eläinravinnoksi. Rotterdamin pörssissä perinteisen soijapavun hinta on kivunnut tänä vuonna alkuvuoden 415 dollarista tonnilta joulukuun alun 489 dollariin tonnilta. - Noin 90 prosenttia soijan maailmanmarkkinoista käydään edullisemmalla niin sanotulla geenimuunnellulla (gm-) soijalla. Siksi ei ole ihme, että Euroopassa gm-soijan käyttö eläinrehuissa on yleistä ja yhä yleistymässä. Suomalaiset lihantuottajatkin ovat valmiita siirtymään geenirehuun, sillä siirtymisen on arvioitu merkitsevän noin 3 miljoonan euron säästöä yksin sianlihan tuotanossa. Lihan tuottajahinnasta kaksi kolmasosaa menee tuotantokuluihin.

UU 31.12.2009 / Olli Haapala - Suomen ja koko Euroopan kotieläintalous on riippuvainen valkuaisrehusta, jota on tuotava rehuteollisuudelle Euroopan ulkopuolelta. Esimerkiksi Suomen valkuaisomavaraisuus on noin 15 prosenttia. -Valkuaisrehun raaka-ainetta joudutaan tuomaan runsaasti ulkomailta, johon liittyy riskinsä. Omavaraisuusaste on erittäin matala koko EU:ssa, vain noin 25–30 prosenttia, sanoi MTK:n vilja-asiamies Max Schulman toimittajille järjestetyssä tiedotustilaisuudessa viime huhtikuussa.

Verraten hyviä valkuaislähteitä ja siten eläimen tarvitsemien aminohappojen lähteitä ovat öljykasvit rypsi ja rapsi. Niiden viljelyala on laskenut noin puoleen viimeisen kolmen vuoden aikana. Valkuaisaineen lähteenä ehkä arvokkain viljelykasvilaji on soija, jota tuodaan Suomeen pääasiassa Etelä-Amerikasta ja USA:sta. Rehusoijan, lähinnä soijarouheen, tuonti on tällä hetkellä noin 100.000 tonnia vuodessa.

Mutta perinteisen rehusoijan on jo syrjäyttänyt geenimuunnellut soijapavun lajikkeet. Perinteisen soijan viljely onkin vähentynyt noin 10 prosenttiin Brasilian ja Yhdysvaltojen viljelyalasta, mikä on tehnyt siitä hinnan nousun jälkeen epätaloudellisen rehuraaka-aineena. Brasilialainen perinteisen soijan viljelyä tukeva järjestö (kuten Cebana) saattaa maksaa pienviljelijälle 60 kilon soijapapusäkistä 15-20 dollaria, kun gm-soijan tuottajahinta jää alle 10 dollariin.

EU:n alueella tuotetusta eläinrehusta 80 prosenttia sisältää geenimuunneltua (gm-) soijaa, joka osuus rehussa on varsin merkittävä. Gm-rehuja on käytössä kaikissa EU-maissa.

Soijan ravintokäytön ja valkuaispitoisen soijarouheen valmistuksen lähtökohta sekä elintarvike- että rehuteollisuudessa on soijapavun sisältämän öljyn erottaminen pavun muista ainesosista.

Vain sioille ja siipikarjalle

Gm-soijaa on tuotu Suomeen soijarouheena toistaiseksi vasta noin vuoden ajan. Käytännössä perinteisellä ja gm-soijalla tulee olla erilliset omat logistiikkaketjunsa viljelyn, sadonkorjuun, kuljetuksen, varastoinnin, teollisen prosessoinnin, jatkojalostuksen ja lihatuotannon osalta.

Sekä elintarvike- että rehuvalmisteissa pitää olla merkintä "muuntogeeninen" tai "valmistettu muuntogeenisestä soijasta", mikäli valmiste sisältää tietyn raja-arvon ylittävän määrän geenimuunnellusta soijasta valmistettua ainesosaa. EU:ssa ja Suomessa elintarvikkeiden raja-arvo on 0,9 prosenttia.

Gm-soijaa sisältävä rehusäkki on merkittävä, mutta gm-soijarehua syöneestä tuotantoeläimesta tehtyihin elintarvikkeisiin ja niiden pakkauksiin merkintää ei tarvita.

Rehuraisio Oy:llä on rehutehtaat Raisiossa, Kouvolassa ja Ylivieskassa. Uusimman eli Ylivieskan tehtaan vuosituotanto oli viime vuonna 80.000-140.000 tonnia ja koko kapasiteetti 160.000 tonnia). Ympäri vuoden jatkuvassa ja keskeytyvässä kolmivuorotyössä toimiva tehdas työllistää 10-12 henkilöä. Tehtaan pääraka-aineita ovat kotimaisen viljan lisäksi öljykasveista puristuksen yhteydessä syntyvät rouheet, joita käytetään tehtaan toimiessa täydellä teholla 48.000 tonnia vuodessa.

Rehuraisio käyttää rehutehtaissaan vuodessa noin 80.000 tonnia soijarouhetta. Rehuraiso on kertonut aloittaneensa geenimuunnellun soijan tuonnin sikojen ja siipikarjan rehun raaka-aineeksi viime vuonna. Yritys vie maatila- ja kalarehuja myös Venäjälle ja Baltian maihin sekä muun muassa Valko-Venäjälle ja Ukrainaan. Rehuliiketoiminnan liikevaihto oli toissa vuonna 236 miljoonaa euroa.

Muita geenimuunnellusta soijasta tehdyn soijarouheen tuojia ovat LSO Foods Oy (Forssa, HKScan Oyj:n tytäryhtiö) ja Lounaisfarmi Oy (Rovaniemi ja Forssa; LSO Foods Oy:n yhteistyökumppani), jotka tuovat soijarouhetta sian rehujen raaka-aineeksi. LSO Foods toimittaa sianlihaa muun muassa HK-Ruokatalolle.

Atria Oyj:lla on rehutehdas Varkaudessa (A-Rehu Oy), joka tuottaa rehuvalmisteita pelkästään nautakarjalle. A-Rehun rehuseosten tuotantomäärä on noin 40.000 tonnia vuodessa ja siihen käytetään soijapuristeita ja -rouhetta noin 3.500 tonnia vuodessa. Nautojen rehuihion gm-soijaa ei käytetä. Atrialla lienee kuitenkin periaatepäätös gm-soijan käytöstä.

Rehuraision kanssa 80 prosenttia rehumarkkinoista hallitseva Suomen Rehu (Hankkija Maatalous Oy:n rehuliiketoiminnan yksikkö), joka on maan suurin eläinrehujen valmistaja, ei tiettävästi käytä geenimuunneltua soijaa tai soijarouhetta. Suomen Rehun tuotteita markkinoi Agrimarket-ketju. Hankkija-Maatalous Oy:llä on rehuliiketoimintaa myös Baltiassa (SIA Baltic Feed) ja Venäjällä. Suomen Rehulla on maatilarehuja valmistavat tehtaat Seinäjoella, Turussa, Kotkassa ja Säkylässä. Konsernin liikevaihto oli toissa vuonna 1,1 miljardia euroa.

Mutta tuskin yhdelläkään rehunvalmistajalla on varaa jättää gm-soijan hintahyöty kokonaan käyttämättä, ja toisaalta uskoa, että perinteistä soijaa saa tulevaisuudessa eläinrehuihin tarvittavia määriä. Rehuraisio kertoo nettisivuillaan kunnioittavansa kuluttajien mielipiteitä ja hankkivansa ”perinteisiä, muuntogeenittömiä raaka-aineita niin pitkään kuin se on mahdollista ja asiakkaat sitä toivovat”.

Ei lypsylehmille

Geenimuunneltu soija menee siis sianlihan ja siipikarjan tuotantoon. Se ei kelpaa maidontuottajille. Suomen Meijeriyhdistys ei halua eikä suosittele gm-rehun käyttöä maidon tuotannossa. Rehuraisio sanoo nettisivuillaan uskovansa, että geenimuunnelluille tai niistä valmistetuille elintarvikkeille ei ole edes kysyntää.

Tarkkaa arviota rehuihin menevän gm-soijarouheen tuontimäärästä Suomeen ei ole, mutta todennäköisesti sitä on tuotu eurooppalaisilta puristamoilta maahan alle 30.000 tonnia.

Viime vuonna tulli tutki 125 tuontierää geenimuuntelun osalta. Määräysten vastaisia eriä löytyi 4 eli 3,2 prosenttia, joista 3 erää sai huomautuksen.

Ruotsin suurimpiin elintarvike- ma maatalousyrityksiin lukeutuva Läntmännen Lantbruk on edistänyt geenimuunnellun soijan käyttöä eläinrehuna jo vuonna 2006. Yritys vastaa liki koko Ruotsin gm-soijan tuonnista. Greenpeace teki koeotoksen Lantmännen-yrityksen varastolla maaliskuussa 2006 ja osoitti, että 95 prosenttia soijasta oli geenimuunneltua. Soija analysoitiin riippumattomassa Genescan Analytics -laboratoriossa Saksassa.

Lantmännen myönsi silloin tuoneensa ”tietyn määrän gm-raaka-aineita rehuksi, mikä on ollut myös joidenkin viljelijöiden toiveena”. Lantmännen ilmoitti jatkavansa soijarehun raaka-aineen tuontia ja käsittelyä kysynnän mukaisesti, mikä on ”kuitenkin pientä”. Lantmännen -yhtiön oma geenitekninen tutkimustyö tehdään Svalöf Weibull AB:ssä (SW Seed) Svalövissä Etelä-Ruotsissa.

Perinteistä soijapapua markkinoilla rajoitetusti

Geenimuunneltu soijapapu poikkeaa perinteisestä soijapavusta siten, että soijakasviin on lisätty geeni, jonka ansiosta tuotankokasvi kestää torjunta-aineita, jotka tappavat viljelmältä kaikki muut kasvit.

Geenimunneltujen kasvien viljelyn suurin ongelma on, että gm-lajikkeet korvaavat vähitellen sekä muut öljykasvilajit ja perinteisen soijapavun lajikkeet. Näin merkittävä osa öljykasvilajien geeniperimän monimuotoisuudesta kadotetaan. Gm-soijapavun viljelyn erityinen ongelma on viljely pelloilla, jotka on raivattu sademetsästä. Vuosittain noin 1,5-2 miljoona hehtaaria trooppisia metsiä ja ruohoaroja muutetaan soijaviljelmiksi.

Suuret gm-soijaa viljelevät plantaasit yleistyvät. Perinteistä soijapapua onkin saatavilla enää vain rajoitetusti. Sen hinta on myös kivunnut pilviin eläinrehujen valmistusta ajatellen. Perinteisten soijalajikkeiden sopimusviljelijöitä sentään vielä löytyy.

Soijaa tuotettiin vuonna 2007 noin 220 miljoonaa tonnia. Noin 90 prosenttia sadosta meni eläinravinnoksi. Soijan suurimmat läntiset tuottajamaat olivat Yhdysvallat (71 miljoonaa tonnia), Brasilia (61) ja Argentiina (47). Nykyään noin 90 prosenttia soijan maailmanmarkkinoista käydään geenimuunnellulla soijalla. Suurin soijan viejä on Brasilia.

EU-maat ovat tuoneet suurimman osan eläinrehuihin käytetystä soijasta Etelä-Amerikasta. Viime vuonna maanosan sadot ovat kuivuuden takia laskeneet, Argentiinan noin 30 prosenttia. Eurooppalaiset tuojat ovat joutuneet lisäämään tuontiaan Pohjois-Amerikasta tilapäisesti, jopa kaksinkertaiseksi eli 7,5 miljoonaan tonniin. Rotterdamin pörssissä soijan hinta on kivunnut tänä vuonna alkuvuoden 415 dollarista tonnilta joulukuun alun 489 dollariin tonnilta. Etelä-Amerikan soijasato valmistuu helmikuussa ja vienti Eurooppaan alkaa maaliskuussa.

Perinteisen soijan markkinoilla liikkuu eriä, joissa on mukana geenimuunneltua soijaa tai sen jäämiä. Syyt sekoittumiseen ovat moninaiset siemenen ja sadon korjuulaitteista varastoinnin ja satamien sekä kuljetuskaluston puhtauteen.

EU hylkää ja asettaa tuontikieltoon soijan, jos laivoista, rekka-autoista tai rautatievaunuista löytyy merkkejä vailla lupaa olevista gm-viljelykasveista (kuten gm-maissista). Euroopassa onkin pysäytetty viime kesänä yhteensä yli 200.000 tonnin soijapapu- ja soijajauhomäärän tuonti Euroopan satamiin.

Soijapavun tuonnissa rehuksi menevä soija on siis erotettava elintarvikesoijasta. Myös Yhdysvalloista tuotavalle perinteiselle soijalle on annettu tuontikielto, jos perinteisen soijan tuontieristä on löytynyt merkkejä gm-soijasta. Hollannissa on arvioitu, että maan eläinrehuteollisuus menettää ilman soijaa jopa 80 miljonaa euroa vuodessa. Euroopan elintarviketeollisuus on 50 prosenttisesti riippuvainen soijan ja soijakakkujen tuonnista Yhdysvalloista. Ilman soijaa menetyksiksi arvioidaan 4,4 miljardia euroa.

Länsi muuntelee – Aasia varoo

Soijapavun geenimuuntelu tulee edelleen lisääntymään. Päämäärä on eläinravinnon funktionaalisuuden lisääminen muun muassa muuttamalla pavun ainekoostumusta, kuten proteiinien aminohappojen suhdetta, tai pavun rasvahappojen koostumusta. Myös pavun oligosakkarideista (useampien sokerimolekyylien rakenteista) halutaan päästä eroon. Soijapavun hyviä fysiologisia ja muita biogeenisiä ominaisuuksia halutaan parantaa eläimen aineenvaihdunnalle ja ruoansulatukselle vielä nykyistä paremmiksi.

Toisaalta Aasian soijanviljelijät haluavat pysyä perinteisten soijalajikkeiden viljelijöinä. Viimeksi gm-soijan viljely- ja maahantuontikielto annettiin Sri Lankassa. Soijapavun, -rouheen ja öljyn suurin tuottaja on Kiina noin 15 miljoonalla tonnilla vuodessa.

Geenirehu yleistyy – lihaa edelleen halvalla

Geenimuunneltua soijaa sisältäviä kuluttajatuotteita ei Suomessa ole toistaiseksi myynnissä. Tullilaboratorion testeissä on kuitenkin ilmennyt, että gm-soijaa sisältäviä tuotteita tulee Suomeen ulkomailta.

Lihatuotteiden pakkauksissa ei tarvita merkintää geenimuuntelusta, vaikka kotieläin olisi saanut ravinnoksi soijarehua, joka on valmistettu gm-soijasta. EU-maissa ”geenirehun” käyttö on yleistä. Suomalaiset lihantuottajat ovat valmiita siirtymään geenirehuun, sillä siirtymisen on arvioitu merkitsevän noin 3 miljoonan euron säästöä yksin sianlihan tuotanossa. Lihan tuottajahinnasta kaksi kolmasosaa menee tuotantokuluihin.

Maatalouselinkeinon tulevaisuus on voimakkaasti muuttumassa geenitekniikan käytön suhteen myönteisemmäksi. Vielä pari vuotta sitten maataloustuottajien keskusliiton MTK:n silloinen puheenjohtaja Michael Hornborg totesi: ”Saatavilla olevien tietojen valossa en itse käyttäisi omalla tilallani gm-rehua”. Puheenjohtajan piti tieteellistä näyttöä rehun pitkäaikaisvaikutuksista puutteellisena. Hän ei halunnut sysätä vastuuta gm-turvallisuudesta viljelijän harteille.

Monet kansalaisjärjestöt kehottavat – erityyppisin perustein – kuluttajia välttämään geenimuunnellulla rehulla tuotettuja kotieläin- ja muita tuotteita.

Kuluttajat ovat joissakin Euroopan maissa saaneet äänensä kuuluville ja kaupan merkitsemään myös kaikki gm-peräisiä ainesosia sisältävät elintarvikkeet joko mainintana tuoteselosteessa tai erillisellä huomiotekstillä tuotepakkkauksessa. Pontimena kuluttajilla on ollut oikeus valita ja olla tukematta geeniteknisin keinoin tuotettuja hyödykkeitä, muun muassa niihin liittyvien globaalien ja paikallisten talous- ja maatalouspoliittisten sekä ympäristönsuojelullisten ongelmien vuoksi.

SOIJAPAPU: TAUSTAA JA FAKTAA

Soijapapu (Glycine max) kuuluu hernekasveihin ja se on merkittävä viljakasvi ja eläinrehujen raaka-aine. Suurin osa maailman soijasadosta syötetään rehuina tällä hetkellä tuotantoeläimille. Silloin sitä kuluu jopa 10 kertaa enemmän kuin suoraan ihmisravintona käytettynä. Soijapavusta valmistetaan elintarvikkeita, kuten soijamaitoa, soijakastiketta, soijarouhetta ja tofua. Soijapavussa on runsaasti proteiineja (38 prosenttia), rasvaa (15-20 prosenttia), kuituja, kaliumia, kalsiumia, hivenainemetalleja, vitamiineja ja luonnonestrogeeneja. Soijalla voi korvata liharuoan proteiinit eikä siinä ole lihan kolesterolia.

Geenimuunnellun (gm) soijan tulo markkinoille johti sen valta-asemaan tuotannossa ja kaupassa. Gm-soijan markkinoita hallitsee yhdysvaltalainen Monsanto. Gm-soijaan on siirretty geeni, joka tuo soijalle vastustuskyvyn Monsanton valmistaman rikkakasvien hävitteelle (Roud-up, vaikuttava aine glyfosaatti). Suomessakin myytävä Round-up on kasvimyrkky, joka tappaa kaiken kasvillisuuden. Glyfosaatti on ns. biohajoava aine, mutta pohjoisen kylmässä ilmanalassa sen hajoaminen on huomattavan hidasta ja aine säilyy maaperässä vuosia. Glyfosaatti on osoitettu haitalliseksi myös vesistöissä.

Gm-soijan rehukäyttö hyväksyttiin EU:ssa 1996. Monsanto haki lupaa erään gm-soijansa viljely- ja elintarvikekäytölle toissa vuonna. Elintarvikkeiden turvallisuudesta vastaava virasto EFSA arvioi gm-soijan turvallisuutta viljelykäytössä. Lupa tuoda EU:n alueella markkinoille gm-soijapavun siementä heltisi EU:n komissiolta joulukuussa 2008. Syynä komission ratkaisuun oli se, ettei myyntiluvalle löytynyt enemmistöä elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevässä pysyvässä komiteassa eikä Euroopan neuvostossa. Komission salli muuntogeenisen soijasiemenen myynnin ja perusteli sallimista eläinten ravintokustannusten pitämisellä alhaisina. Soija ei sovellu viljelyyn Suomessa.

Toisaalta, gm-soijasta valmistettuja rehuja ravinnokseen käyttävien tuotantoeläinten, joiden omiin geeneihin ei ole kajottu tai vaikutettu, uskotaan ja toivotaan olevan ihmisen ravinnon tuotannossa likimain samanarvoisia kuin perinteisiä soijarehuja syöneet eläimet. -OH

Väki vähenee Uudessakaupungissa ja Vakka-Suomessa

UU 31.12.2009 – Uudenkaupungin ennakkoväkiluku tämän vuoden lopussa on 15.868 eli 18 henkilöä (-0,1 prosenttia) vähemmän kuin viime vuoden lopussa ollut 15.886. Väkimäärä pienenee myös muissa seutukunnan kunnissa. Se on Vehmaalla 2405 (-40 henkilöä / -1,6 prosenttia), Taivassalossa 1689 (-19 / -1,1), Kustavissa 879 (-31 / -3,4), Pyhärannassa 2221 (-15 / -0,7) ja Laitilassa 8443 (-27 / -0,3).

Vakka-Suomen eteläpuolella olevissa kunnissa väkiluku kasvaa kuten Mynämäellä (8046; +20 / +0,2) ja Nousiaisissa (4833; +24 / +0,5). Pohjoispuolella olevista kunnista Raumalla (39.769; +22 / +0,1) väkiluku kasvaa, mutta vähenee Eurassa (12.538; -38 / -0,3). Uudenkaupungin tuleva koulutuskuntayhtymän suurimman kunnan Loimaan (17.009; -93 / -0,5) väkiluku on laskeva.

Vakka-Suomen ennakkoväkiluku tänään on 31.505, jossa on vähennystä 150 henkilöä eli 0,5 prosenttia viime vuoden lopun lopulliseen väkilukuun 31.665. Varsinais-Suomen ennakkoväkiluku on 462.867, jossa on lisäystä 1690 henkilöä eili 0,4 prosenttia viime vuoden lopun lopulliseen väkilukuun 461.177.

Suomen väkiluku 5.351.000

Suomen väkiluku on Tilastokeskuksen arvion mukaan vuoden lopussa 5.351.300 (5.181.300 vuonna 2000). Väkiluvun arvioidaan kasvavan vuoden aikana 25.000 hengellä eli 0,5 prosenttia. Väestönlisäys on 900 henkeä edellisvuotta pienempi, mutta neljänneksi suurin viimeksi kuluneen 20 vuoden aikana. Väkiluku kasvaa viime vuotta vähemmän maahanmuuton vähentymisen johdosta.

Suomeen arvioidaan muuttavan ulkomailta 26.400 henkeä. Määrä on 2.700 edellisvuotta pienempi, mutta samalla toiseksi eniten maamme itsenäisyyden aikana. Maasta arvioidaan muuttavan pois 12.000 henkeä. Ulkomailta muuttovoittoa arvioidaan kertyvän 14.400 henkeä, mikä on 1.100 vähemmän kuin viime vuonna. Arvion mukaan kuntien välisiä muuttoja on 259.000, mikä on 10.500 vähemmän kuin viime vuonna.

Lapsia ennätysmäärä 2000-luvulla

Tänä vuonna arvioidaan syntyvän 60.100 lasta. Syntyneitä on 600 enemmän kuin viime vuonna. Suomessa on viimeksi syntynyt vähintään 60.000 lasta vuonna 1996. Vielä 1990-luvulla syntyi keskimäärin 62.500 lasta vuosittain.

Kuolleiden määrän arvioidaan olevan 49.600 henkeä, 500 enemmän kuin viime vuonna. Arvioitu syntyneiden enemmyys vuonna 2009 on 10.500.

Kulunut vuosi tulee olemaan kolmas peräkkäinen vuosi, jolloin muuttovoitto ulkomailta oli luonnollista väestönlisäystä suurempi väkilukua kasvattava tekijä.

Tilastokeskuksen väkilukuarvio perustuu tammi-marraskuun väestönmuutosten ennakkotietoihin. Joulukuun väestönmuutokset on arvioitu kuluneen vuoden ja kolmen edellisvuoden joulukuun kehityksen perusteella. Arvioitujen väestönmuutosten pohjalta on laskettu väestömäärän muutos ja väkilukuarvio kunnittain. Lopulliset väkiluvut valmistuvat maaliskuussa.

creative commons

Ignalinan ydinvoimala historiaan – liian vaarallinen

UU 31.12.2009 – Liettuassa Visaginasiassa sijaitseva ydinvoimala kytketään tänään ennen puoltayötä pois sähköverkosta. Sitä ennen reaktorin teho on ajettu alas. Sulkeminen on sovittu EU:n kanssa. Ignalinan kaksi reaktoria rakennettiin 1983 ja 1987, joista jälkimmäisen nyt suljettavan reaktorin teho on 1,36 megawattia. Ykkösreaktori suljettiin vuoden lopussa viisi vuotta sitten. Ingnalina oli osa Neuvostoliiton energiajärjestelmää. Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuudessa (1986) räjähtänyt reaktori oli samaa RBMK-tyyppiä kuin Ignalinan reaktorit. Ignalina tuotti noin 70 prosenttia maan energiasta. Liettua siirtyy yli 90 prosenttisesti fossiilisiin polttoaineisiin.

  seppo.net/creative commons

Itsenäinen ympäristöhallinto hajoaa ja korvautuu kovilla arvoilla

UU 29.12.2009 - Suomen luonnonsuojeluliitto on huolissaan ekologisen kestävyyden turvaamisesta yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Ympäristöministeriön hallinnonalan budjetti on ensi vuonnakin alle 0,7 prosenttia kaikkien ministeriöiden kokonaisbudjetista. Talousministeriöiden osuus kasvaa 40 prosenttiin. Työvoima- ja elinkeinoministeriön budjetti paisuu yli 80 prosenttia ja valtiovarainministeriön peräti kaksinkertaistuu.

Sama kovia arvoja korostava suuntaus näkyy aluehallinnon uudistuksessa ja sen toimeenpanossa. Uuden aluehallinnon rakenne ja ohjausjärjestelmät heikentävät ympäristöhallinnon asemaa. Itsenäiset ja riippumattomat ympäristökeskukset jäävät historiaan. Yhtenä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY) vastuualueena ympäristöhallinnolla ei ole edellytyksiä valvoa yleistä etua ja edistää luonnon- ja ympäristönsuojelua.

Myös aluehallinnon henkilöstöleikkaukset painottuvat ympäristöpuolelle, mikä vaikeuttaa tehtävien hoitoa entisestään.

Luonnon- ja ympäristönsuojelun heikko painoarvo näkyy myös johtajien nimityksissä. ELYjen ympäristöjohtajien nimityksissä biologinen ja ekologinen asiantuntemus sivuutettiin.

-On kummallista, että nimitettyjen joukossa ei näy ainuttakaan biologia tai ekologia, vaikka vastuualueen tehtävät ovat ytimeltään ekologisen kestävyyden turvaamista. Olemme vedonneet ympäristöministeriin, että puute korjattaisiin, kun Etelä-Pohjanmaan ympäristöjohtajaa valitaan, pahoittelee Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piirin puheenjohtaja Seppo J. Ojala.

Uusien virastojen ylijohtajat nimitettiin joulun alla. ELYistä yhdeksän on niin sanottuja täyden palvelun keskuksia, joissa on kaikki kolme vastuualuetta. Näiden ylijohtajista vain yksi on ympäristöjohtaja, kun liikenteen vastuualueelta on kolme ja työvoima- ja elinkeinovastuualueelta viisi.

-Ympäristöhallintoa heikennetään nyt monin eri tavoin. Hallitusohjelman kaunopuheiset lauseet ympäristöasioiden tärkeydestä ja ympäristönsuojelun korkean tason vakiinnuttamisesta ovat pelkkää puhetta, toteaa Suomen luonnonsuojeluliiton varapuheenjohtaja Tuire Laurinolli. -Ympäristöhallintoa ollaan kovaa vauhtia sulauttamassa osaksi talous- ja luonnonvarahallintoa.

-Uutta aluehallintoa on vaikea hahmottaa ja se etääntyy kansalaisista. Suomenkielisten ja tehtävien luonteesta kertovien virastonimien tilalle tulevat hämärät ELYt ja AVIt. On hyvin huolestuttavaa, että ympäristöhallinto hävitetään myös kielenkäytöstä, suree Pohjois-Karjalan luonnonsuojelupiirin puheenjohtaja Heikki Simola.

Ainakin yhdet hautajaiset toimitetaan, kun Luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistys Joensuun Seudun Luonnonystävät järjestää rauhallisen mielenilmauksen itsenäisten ympäristökeskusten muistoksi. Seppeleenlasku Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen muistolle suoritetaan uudenvuodenaattona Joensuussa.

Phylloscopus calciatilis, Limestone Leaf Warbler (ei suomenk. nimeä). Bird Life Ulf Johansson / Swedish Museum of Natural History.

Uusi lintulaji löytyi Kaakkois-Aasiasta

UU 29.12.2009 - BirdLifen kansainvälinen tutkijaryhmä on löytänyt tieteelle uuden uunilintulajin (Phylloscopus calciatilis). Laji esiintyy Vietnamissa ja Laosissa. Lajilla ei ole vielä suomenkielistä nimeä.

Uusi uunilintulaji muistuttaa hyvin paljon yli 1000 kilometriä pohjoisempana Kiinassa pesivää kultauunilintua, joksi sitä aluksi luultiin. Myös Suomen runsaslukuisin pesimälintu pajulintu kuuluu samaan uunilintujen Phylloscopus-sukuun kuin Kaakkois-Aasian uusi laji.

Seuraavaksi BirdLife aikoo arvioida uuden lajin uhanalaisuuden.

Maailmasta tunnetaan noin 10.000 lintulajia. Niistä uhanalaisia on joka kahdeksas. Uusia lintulajeja löydetään muutama vuosittain.

Paikallislehdet keskittyvät TS-Yhtymän omistukseen

UU 29.12.2009 – TS-Yhtymä kasvaa kahdella paikallislehdellä. Yhtymään kuuluva Salon Seudun Sanomat Oy:n paikallislehtiryhmä osti eilen Paimiossa, Sauvossa ja Kaarinassa ilmestyvän paikallislehti Kunnallislehden. Kauppa tehtiin lehteä kustantavan Peimarin Kustannus Oy:n osakkeilla.

Peimarin Kustannus puolestaan osti Kaarina-lehden hankkimalla omistukseensa lehteä kustatavan Kaarinan Lehti Oy:n koko osakekannan. Myyjänä oli TS-Yhtymään kuuluva Priimus Oy.

Kaksi kertaa viikossa ilestyvän Kunnallislehti Paimio-Sauvo-Kaarinan levikki on noin 6.900 kappaletta. Kaarinan kaupunkilehden levikki on noin 4.500 kappaletta.

Salon Seudun Sanomat omistaa ennen nyt tehtyjä lehtikauppoja muun muassa Uudenkaupungin Sanomat, Laitilan Sanomat, Somero-lehden, Ykkösanomat, Auranmaan viikkolehden ja Loimaan Lehden.

smokefree.fi

Tavoitteena savuton oppilaitos

Ammattioppilaitoksissa yli 40 prosenttia opiskelijoista tupakoi

UU 28.12.2009 - Yhä useampi työpaikka on savuton. Mutta ammattikouluissa ja -oppilaitoksista tilanne on toinen. Kun noin 25 prosenttia 16-18 vuotiaista nuorista tupakoi päivittäin, ammattikouluissa ja -oppilaitoksissa opiskelevien nuorten tupakointi on edelleen huomattavasti yleisempää: yli 40 prosenttia opiskelijoista tupakoi. Tie kohti savutonta oppilaitosta on kivinen ja vaatii muutakin kuin lainsäädäntöä nuorten tupakoinnin lopettamiseksi.

Lainsäädännöllä pyritään turvaamaan asiakkaiden, työntekijöiden ja opiskelijoiden oikeus turvalliseen ympäristöön ja hengitysilmaan. Monella työpaikalla on päätetty ottaa täysin savuton linja. Nyt katseet on kohdistettu myös oppilaitoksiin. Etelä-Pohjanmaalla toimiva Seinäjoen koulutuskuntayhtymä tavoittelee päätöstä savuttomuudesta ensi vuoden elokuusta alkaen. Se tarkoittaa sitä, että kaikki siihen kuuluvat toisen asteen oppilaitokset, ammattikorkeakoulut sekä aikuiskoulutus lähtisivät mukaan savuttomuuden edistämistyöhön.

–Savuttomuus lähtee aina ensin koulun johtoryhmästä, joka tekee savuttomuuspäätöksen. Päätöksen jälkeen ryhdytään yhdessä tavoittelemaan savuttomuutta. Ensin pitää pyrkiä tekemään savuton työpaikka, ja vasta sitten savuton oppilaitos, Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin ennaltaehkäisevän päihdetyön koordinaattori Reetta-Maija Luhta kertoo.

–On valitettavaa, että terveydenhoidon henkilökunta tekee kaikkensa savuttomuuden edistämisessä, mutta vastaanotolta lähtiessään nuori näkee opettajansa tupakoivan oppilaiden kanssa. Tutkimusten mukaan aikuisten esimerkillä on erittäin suuri vaikutus alaikäisten nuorten tupakoimiseen, erityisesti nuoriin poikiin. Nuorilla on muitakin vakavasti otettavia ongelmia, mutta nyt aika menee liiaksi tupakasta vieroitukseen. Tässä on kuitenkin kyse nuorten hyvinvoinnista ja tulevaisuudesta, johon uskon jokaisen aikuisen haluavan vaikuttaa positiivisesti, Seinäjoen ammattikorkeakoulun projektipäällikkö Sinikka Vainionpää valaisee.

Vainionpää on aiemmin vetänyt No Smoke -hanketta Seinäjoen ammattikorkeakoulussa. Hän ja Luhta ovat kirjoittaneet sosiaali- ja terveysministeriön esitteen Tavoitteena savuton oppilaitos. Se on muotoutunut heidän kokemuksiensa perusteella savuttomasta sairaalasta ja toisen asteen oppilaitosten savuttomuuden kehittämisestä.

Savuttomuutta arvostetaan yhä enemmän

Savuttomuutta puoltaa nuorten hyvinvointi sekä työpaikkojen lisääntynyt kiinnostus henkilöstön hyvinvointiin. Savuttomuus on tulevaisuudessa työpaikoilla entistä tärkeämpi asia, ja jo nyt monet työpaikat ovat julistautuneet savuttomiksi. Oppilaitoksen tai yrityksen savuttomuus lisää opiskelu- ja työyhteisön hyvinvointia, viihtyvyyttä ja on osa terveyden kestävää edistämistyötä. Sillä ehkäistään myös päihde- ja huumeongelmia.

–Enemmistö opiskelijoista esimerkiksi terveydenhoitoalalla valmistuu savuttomaan työpaikkaan. Suunnitelmien mukaan opiskelija saa valmistuttuaan maininnan todistukseensa opiskelupaikan savuttomuudesta. Silloin hän voi olla tasa-arvoisempi tupakoimattoman kanssa jo työtä hakiessaan. Vapaa-aikana jokainen voi tehdä omia valintojaan, mutta todistus kertoo siitä, että voi olla työpäivän ajan savuton, Luhta kertoo.

Opettajia ja muuta henkilökuntaa tuetaan savuttomuudessa antamalla heille tuen lisäksi mahdollisesti nikotiinikorvaushoitoja. Nuorten savuttomuutta tuetaan oppilaitoksiin parhaiten soveltuvin keinoin. Oppilaitoksen savuttomuudesta tiedotetaan kyltein, opiskelijavalinnassa kerrotaan savuttomuudesta, tupakkatuotteita ei ole myynnissä eikä koulun alueella saa tupakoida. Lainsäädännöstä löytyy ohjeistus mahdollisten sääntöjen rikkomusten varalle.

–Usein kieltämisen ajatellaan olevan tupakoitsijoiden vapauden riistoa. Monet heistä ovat kuitenkin sitä mieltä, että kielto on itse asiassa positiivinen asia, joka tekee lopettamisen helpommaksi, Luhta huomauttaa.

Aiemmin epäiltiin, että rajoitusten vuoksi tupakointi lisääntyisi iltaisin. Näin ei ole kuitenkaan käynyt muissa savuttomissa työpaikoissa. Ennen ravintoloiden tupakointikieltoa pelättiin myös, että ravintolatyöntekijöille koituu paljon lisätyötä lain valvomisessa ja siivoamisessa, mutta ihmiset ovatkin noudattaneet lakia kuviteltua paremmin.

Savuttomuuden toteutuminen vie aikaa

Savuttomuuden ei oleteta tapahtuvan hetkessä, vaan se vaatii vähintään 6-12 kuukautta, minkä jälkeenkin työ jatkuu.

–Alkuvaiheessa voi koitua häiriötä, mutta uudet opiskelijat omaksuvat savuttomuuden helpommin ja he tietävät jo kouluun hakiessaan, että tupakointi on oppilaitoksen alueella kielletty, Luhta toteaa.

Tällä hetkellä Suomessa savuttomia opinahjoja ovat ainakin Kuopion yliopisto sekä Turun ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan yksikkö. Seinäjoen koulutuskuntayhtymän hanke lienee ainoa laatuaan Suomessa – toistaiseksi.

–Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri julistautui savuttomaksi ensimmäisten sairaanhoitopiirien joukossa Suomessa, minkä jälkeen muut sairaanhoitopiirit ovat seuranneet perässä. Olemme olleet yhteydessä moneen oppilaitokseen ympäri Suomen, ja vahva yhtenäinen viesti on ollut se, että jonkun toivotaan näyttävän esimerkkiä savuttomuuden edistämisessä oppilaitoksissa. Muiden on sitten helpompi lähteä perässä mukaan, Vainionpää kertoo.

www.suomenash.fi

  jfl.fi

Vartsalan lossi.

Destian lauttapalvelut voitti kaikki viisi lauttaliikenteen kilpailutusta

UU 27.12.2009 - Destian lauttapalvelut on voittanut Tiehallinnon kuluneen vuoden aikana kilpailuttamat viisi lauttaliikenteen hoitosopimuskokonaisuutta. Kilpailutus koski 36 eri lauttapaikan hoitoa ympäri Suomen. Lauttapaikat ovat olleet aikaisemminkin Destian hoidossa. Destia oli jo aikaisemmin päättänyt eriyttää lauttaliiketoimintansa omaksi erilliseksi, valtion kokonaan omistamaksi yhtiöksi.

Uudet sopimukset lauttaliikenteen hoidosta ovat kolmen, viiden ja kymmenen vuoden mittaisia, ja koskevat uusien lauttojen hankintoja ja nykyisten peruskorjauksia. Sopimusten yhteisarvo on 147 miljoonaa euroa. Sopimusten mukainen liikennointi alkaa ensi vuoden alussa.

Kolmevuotinen sopimus solmittiin Skagenin (Iniö-Jumo), Keistiön (Iniö-Keistiö), Kietävälän (Sulkava) ja Rongonsalmen (Puumala) lauttapaikoille. Viisivuotinen sopimus tehtiin muun muassa seuraaville lauttapaikoille: Skåldö (Tammisaari), Vartsala (Vartsala-Kivimaa, Kustavi), Lövö (Kemiö-Kasnäs), Kokkila (Halikko-Kemiö), Hämmärönsalmi (Naantali-Rymättylä), Kivimo (Houtskari-Mossala), Mossala (Houtsakari-Mossala), Saverkeit (Houtskari-Saverkeit), Högsar (Nauvo-Högsar) ja Våno (Parainen-Attu). Sopimuskauden aikana Lövön lauttapaikalle valmistuu silta.

Kymmenen vuoden sopimus solmittiin Palvan (Askainen-Velkua), Velkuanmaan (Velkua-Velkuanmaa), Bergön (Moikipää-Bergö) ja Eskilsön (Kaskinen) lauttapaikoille.

Lauttaliikenteen hoidon kilpailutus ei koskenut Turun saaristotien lauttapaikkoja.